Pikkujouluja

Hei ihanaiset!
Eilen viettelin pitkästä aikaa oikein kunnon kaupunkipäivää, sillä minulla oli vapaata sekä koulusta että töistä. Kiertelimme kaverini kanssa kaikki mahdolliset kaupat ja käytiin ihan pullakahveilla (herkuttelin vaniljalatella) ja löysinpä muutaman tosi hyvän löydön vaatekaappiini. Esittelen ne huomenna töiden jälkeen (osa ostoksista kyllä näkyy jo noissa kuvissa).

Tykkään ihan mielettömästi tästä sinisestä paidasta, tuo selän yksityiskohta on mielestäni tosi kiva

Huippuihana päivä huipentui työpaikkani pikkujouluilla. Meillä on todella hyvä työporukka ja me naurettiin ja höpöteltiin (ja tietty herkuteltiin) oikein kunnolla!
Tänään olen vietellyt ihan vapaapäivää(=löhöttelypäivää). Käytiin yhden kaverini ja hänen mäyräkoiransa kanssa lenkillä ja sen jälkeen kävin vuokraamassa Sinkkuelämää leffan, jonka parissa ilta on mennyt mukavasti. Oli mukava yllätys, kun Filmtownissa opiskelijakortilla sai leffan eurolla:)

Nyt ilta jatkuu luultavasti BB:tä katsellen. Miten teidän viikonloppunne ovat sujuneet? Ja mitä mieltä olette kaupunki- ja pikkujouluasuista?

Oikein hyvää pyhäinpäivää ja halloweenia kaikille!

Löysinkö Sen?

Siskoni vinkkasi minua, että hän oli nähnyt Jim&Jillissä takkeja, joissa on karvakaulus. Tänään sitten suuntasin tentin jälkeen sinne ja löysin ihanan mustan takin, joka sattui olemaan juuri sopivan pituinenkin. Mutta tällainen jahkailija kuin allekirjoittanut, ei tietenkään osaa ikinä tehdä suoraan päätöstä. Joten auttakaa minua ja kertokaa mielipiteenne takista? Hot or not?:)

(hee omaan silmään tuollaisessa paksussa takissa muistuttaa aina hiukan michelin miestä:D)
Kuvan saa klikattua suuremmaksi

Vilken härlig dag

Sain eilen hyvin mukavaa seuraa heti aamusta, kun sukulaisteni kaksi kultsutyttöä tuli luokseni päivähoitoon. Lähdettiin heti aamusta piiiiitkälle lenkille. Alkulenkki mentiin juosten ja lopuksi mentiin vielä kävelemään ihanalle lammelle. Aika ihan kiiti, kun oli niin kiva lenkkeillä vaihteeksi koirien kanssa.
Sää ei ihan suosinut meitä, sillä vettä satoi ja rapa lensi. Eräs vanha pariskunta sanoikin minulle, että siinä on tytöllä pesemistä. Tytöt olivat hiukkasen rapaisia, voitte uskoa minkä työn ja tuskan takana oli pestä kaksi isoa koiraa pienessä yksiön vessassa :D
Lenkin jälkeen oli aamupalan aika ja olin saanut koirien omistajalta palasen herkullista mustikkakakkua. Oi voisiko parempaa aamiaista ollakaan. Kaurapuuro jäi hiukkasen kakun varjoon.
Reippaan lenkin jälkeen meitä kaikkia alkoi väsyttämään (minun olisi kyllä pitänyt olla pirteä, sillä tenttien lukeminen kutsui). Toinen tytöistä hyppäsi sängylle nukkumaan (onneksi sängyllä oli suoja) ja toinen valitsi paikan sängyn viereltä. Minä sain tyytyä tenttikirjoihin...
Tänään minua odotti ihana pieni yllätys, kun tulin kotiin tentistä. Siskoni oli laittanut minulle postia ja kuoresta löytyi ihana koirakortti, pari pussia uutta kookosteetä ja suklaapatukka. Jospa näistä saisi energiaa viimeiseen tenttiin:)

Tänään palkitsen itseni ahkerasta (heh olisikin ahkeraa) lukemisesta illalla leffalla - Mikko Leppilampi ja Pihalla. Me like it :) Loppurutistus!

Koiraihmisille

Hassua, että periaatteessa voisin ottaa koiran itselleni vaikka huomenna. Vitsi miten ihana ajatus<3 Järkeilevänä ihmisenä haluan kuitenkin hoitaa asiani ensin sellaisiksi, että koiran ottaminen olisi mahdollisimman "helppoa". Olen kyllä vähän kateellinen ihmisille, jotka luottavat vaan siihen, että asiat järjestyvät aina - näin elämä on varmasti helpompaa, kun ei "turhaan" murehdi asioista aina etukäteen :D

No, mutta sen tiedän, että tulen varmasti ottamaan koiran itselleni heti, kun se on mahdollista. Rupesinkin pohtimaan millainen koira olisi minulle sopiva tai millaiselle koiralle minä olisin sopiva omistaja. Liian iso koira ei tule kysymykseen, sillä asuntoni asettaa rajoitukset koiran koolle. Koiran pitäisi olla aktiivinen, sillä tykkään lenkkeillä ja käydä juoksemassa, ja mikä olisikaan kivempi kuin nelijalkainen juoksukaveri. Maailma on pullollaan erilaisia ihania koirarotuja, joten valinnanvaikeus on suuri. Minkä rodun juuri itse haluaisi? Olen ihastunut kuitenkin muutamaan toinen toistaan ihanampaan koirarotuun:

kuva

Iloinen ja temperamenttinen cairnterrieri, joka on terrieri isolla T:llä. Rotu on kaunis, energinen ja aktiivinen. Loistava ystävä koiraihmiselle, sillä cairnin kanssa voi harrastaa vaikka mitä.

kuva

Leikkisä ja itsevarma westie, jonka moni kokee cairnia hieman pippurisempana tapauksena. Westieillä on myös sanottu olevan aika paljon sairauksia, joka on miinus puolena rodulle. Rotu on upeannäköinen ja monipuolinen.

kuva

Iloinen, älykäs ja vilkas kääpiövillakoira, joka on rotuna todella oppivainen ja mielyttämisenhaluinen. Laaja värikirjo ja kaunis ulkomuoto.

Pieni ja seurallinen bichon havanais, joka on ulkonäöltään uskomattoman suloinen karvakasa. Havaneesi on pienestä koostaan huolimatta erinomainen harrastuskoira, josta saa kaverin niin näyttelyihin kuin agilityyn kuin myös lenkkipoluille.

Kuva

Myös pieni ja pippurinen yorkshirenterrieri olisi ihana.

Kertokaahan kaikki koiranomistajat, miten elämänne sujuu koiranne kanssa :)

Millainen koira teillä on? Miten päädyitte tähän rotuun?

Jos opiskelette ja käytte töissä, kuinka koira "mahtuu" elämäänne? Koetteko, että koiran pitäminen rajoittaisi jotenkin elämää(matkustelu, iltaelämä)?

Ja sitten kaikille koirattomille, jotka haavailevat omasta karvaturrista, millaisen koiran te haluaisitte? Miksi juuri sellaisen :)?

Inhoan bloggeria

Inhoan inhoan inhoan! Kirjoittelin uutta juttua tänne blogiini pitkän tovin ja olin julkaisemassa tekstiä, kun blogger ilmoittaa, että HTML-koodissa on joku virhe. Kamala sekasotkuisen näköinen sivu ilmestyi nenäni eteen, jossa oli tekstini HTML muodossa. Miten ihmeessä minä sieltä osaisin sen virheen korjata, kun en osaa lukea tuota koodikieltä - varsinkaan noin monimutkaista. Ja vielä, kun itse en edes ymmärrä, mikä ihme virhe siellä tekstissä voi olla. Mitä mä tein väärin? :(

Jää sitten tekstit julkaisematta. Ai miten minua harmittaa, tein tekstiäkin vielä niin kauan ja ihan turhaan. Tietokoneet on tyhmiä.

Edit
Tämä sama ongelma on ilmennyt myös muilla bloggaajilla. Mistähän tähän voisi saada selityksen, että mistä tuo johtuu? Itse en ainakaan ymmärrä mitä teen väärin. Kirjoitan ensin tekstin, sitten lisäilen kuvia (ja siirrän ne oikeisiin pakkoihin) ja linkitän lähteet. Ja kun painan julkaise bloggeri valittaa esim. jostain Meta jutusta/koodista. Tosi inhottavaa, jos käyttää jutun kirjoittamiseen todella paljon aikaa, ja sit et saa julkaistua tekstiä, etkä voi korjata ongelmaa, kun et ymmärrä mitä pitäisi korjata. Hmmh..

Huhuu motivaatio?

No vooooihan, minä kun ajattelin, että teiltä fiksuilta ja ihanilta kanssasisaruksilta olisi saanut jotain vinkkeliä tuohon takin ostamiseen. Inhoan päätösten tekemistä:D Huomenna suuntaan ehkä tentin jälkeen sovittelemaan takkeja uudelleen, jospa nyt joku takeista tuntuisi parhaalta :)

Vitsi tuo takki näyttää hyvältä Evan päällä, mutta mikäpä ei näyttäisi;)

Voi minua ja minun lukuintoani. Tenttejä riittäisi, mutta en millään saa keskityttyä lukemiseen. Nytkin vieressä odottaisi tenttikirjoja, mutta kuka se surffailee netissä? Nuorempana opiskelin ihan innoissani ja sain tosi hyviä arvosanoja. Tykkäsin koulunkäynnistä, luin paljon ja olin motivoitunut. Oli ihanaa, kun tentissä sai puhtaan valkean paperin nenänsä eteen ja sai kirjoittaa kaiken oppimansa paperille. He konsepteja täyttyi aika moooonta ;)! Mutta nyt, huoh. Motivaatio. Mikä se on? Missä se on? On tosi pettynyt olo itseensä, kun ei ole enää samanlainen innostunut oppilas kuin ennen. Toki tuo varmasti johtuu siitä, että opiskelen ihan väärällä alalla, mutta en osaa lähteä pois, kun en tiedä mitä haluan. Siis mitä TODELLA haluan opiskella.
Ääh kai se on pakko ruveta taas lukemaan. Pöh.

Kuva 1
Kuva 2

Pulmallista

Hrr tuolla ulkona alkaa olla jo todella kylmä! Olen muutenkin sellainen, että palelen _todella_ helposti, ja inhoan kävellä tuolla ulkona, jos minua paleltaa. Kotona tykkään kaivautua lämpimän viltin alle ja juoda lämmintä teetä.

Olen nyt yrittänyt löytää itselleni ihanaa ja lämpöistä talvitakkia. Entinen talvitakkini oli ihana valkea Espritin untavatakki, mutta vaalea väri likaantui tosi nopeasti. Haluaisin, että uusi takkini olisi musta, lämmin, kauniisti istuva ja hupullinen.

Kävin mm. Kappahlissa ja Lindexissä ja sovitin muutamaa nättiä takkia. Yksi takki oli tosi ihana, mutta ihan liian ohut talveksi. Sitten erehdyin menemään Espritin liikkeeseen ja rakastuin täysin. Vitsi miten hyvin ne takit on tehty! Vaikka ne ovat toppatakkeja, niissä ei näytä Michelin mieheltä tai hylkeeltä niin kuin monessa muussa sovittamassani takissa. Mutta auts niitä hintoja..
Aluksi luulin, etten löytäisi takkia, mutta nyt minulla olisi neljä vaihtoehtoa! Oli ihan tuskaa olla kaupassa yksin, sillä en millään osannut päättää mikä olisi SE takki. SE paras vaihtoehto. Kopissa seisoi taas jahkaileva minä, joka ei yksinkertaisesti osannyt päättää. Ai että ärsytti. Miten osaan päättää, mikä takeista on paras?
(hitsi noi takit näyttää muuten erilaisilta kuvissa kuin kaupassa! eka takki oli tooosi nätti, mutta minua häiritsi tuo "tavallinen vyö" ja luonnossa pinta oli aika kiiltävä, mutta tuossa kuvassa toi takki on kylläkin UPEA.
toka takki ei ole mielestäni tuossa kuvassa yhtä eduksi, kuin mitä se oli kaupassa. takki oli kaupassa tosi upea, ja tuo tietty tikkitakkihenkisyys oli tosi kiva "yksityiskohta".
kolmas takki ei myöskään ole ihan niin kiva kuin kaupassa. kaupassa takki oli jotenkin erilainen, voi johtua, että kuvassa tuo vyö on vedetty tuolleen ihmeellisesti.)

kaikki kuvat

Unohdettu kultakaivos?

Heei, vielä ei tulekaan sitä lupailemaani postausta, koska olen lapsuudenkodissani, eikä täällä ole tarvittavia kuvia, joita postaukseen tarvitsisin.

Olen monesti blogeja selatetessani ja bloggaajien vaatehankintoja katsellessani ajatellut, miksi niin harva käy ostoksilla Seppälässä? Vai eivätkö ihmiset vain löydä sieltä mieleisiä tuotteita? Itse olen huomannut tässä viime aikoina, kuinka mahtavasti Seppälä on nostanut profiiliaan. Moni ei varmasti edes arvaa, millaisia aarteita sieltä voi löytää.

Monelle tulee varmaan Seppälästä mieleen eläinkuosiset yövaatteet ja alusasut tai printtikuvioiset t-paidat. Moni ei varmaan edes tiedä, kuinka hienoja löytöjä Seppälästä nykyään tekee. Seppälän vaatteet ja uudet mallistot painivat varmastikin nykyään samassa sarjassa Ginan ja Hennesin kanssa - näin minä ainakin väitän:)

Vai mitä sanotte näistä ihanuuksista? (Toivottavasti ihanaiset More to Love tyttöset, eivät pahastu, että lainaan tätä kuvaa sivuillani!)
Haastan kaikki menemään Seppälään ja katsomaan, millaisia löytöjä sieltä löytyykään. Nautinnollisia shoppailuhetkiä:)


Kuva 1, 2, 4 Kuva 3

Who let the dogs out

Onko teillä elämässä jokin asia, joka kuuluu siihen erottomattomasti? Jokin rakas harrastus? Tai jotain muuta?

Minä olen henkeen ja vereen koiraihminen. Olen aina ollut. Tunnen itseni jotenkin kokonaisemmaksi, kun saan olla eläinten (erityisesti koirien) kanssa. Kun muut aina lepertelevät vauvoille, minä lepertelen koirille :D


Sain ensimmäisen koirani noin kymmenen vanhana, kun pienenpieni cairnterrieri poika tepasteli kotiimme. Kolmen vuoden päästä tästä perheemme täydentyi ihanalla kultaisella noutajalla. Nyt meidän pojat ovat jo vanhoja pappoja - cairni 14 vuotias vanhaherra ja kultsu 11 vuotias (vaikken ikinä voisi uskoa että hän olisi yli 5 vuotta)

Setäni kasvatti monen vuoden ajan kultaisia noutajia, joten arvatenkin olin siellä kerran jos toisenkin koiria hoitamassa. Oli ihana saada toimia aina "kenneltyttönä" ja hoivailla pentuja ja lenkkeillä koirien kanssa.


Muutenkin nuorena harrastukseni olivat hyvin koirapainoitteisia. Kävimme kultsuni kanssa näyttelyissä ja tottelevaisuuskokeissa ja tämän lisäksi vedin aina välillä itsekin tottelevaisuuskoulutuksia ja näyttelykoulutuksia muille koirakoille.


Nyt kun olen muuttanut pois lapsuudenkodistani ja jouduin eroamaan koiristamme, huomaan, kuinka kamalasti kaipaan koiriani ja koiria yleensä. Elämästäni puuttuu tavallaan palanen (he kuulostaa dramaattiselta, mutta koiraihmiset varmaan tajuaa;) ) Pääsen aika harvoin töiden takia käymään kotonani, niin voitte arvata, kuinka kova ikävä koiriani aina tulee (okei perhettäkin vähän;) ) Mutta huomenna pääsen taas, ihanaa <3

Onko joukossamme muitakin koiraihmisiä :)?
Tämä aihe johdatteleekin mukavasti seuraavaan aiheeseen, joka ilmestyy myöhemmin;)..

Stephanie Pratt

Voisiko joku kertoa minulle, mitä tälle tytölle on tapahtunut? Mielestäni Stephanie rupeaa pelottavasti muistuttamaan Heidiä – ovat kuin toistensa kloonit! Uusimmat kuvat Stephaniesta näyttävät siltä, että tyttö on käynyt kauneusleikkauksessa. Luin joskus jostain jonkun jutun, että Stephanien laihtumiseen syynä on ollut se, että hän on kokenut jonkinlaista alemmuuden tunnetta muihin Hilssin näyttelijöihin verrattuna.

Kaikella on kohtuutensa. Stephanie on laihtunut ihan hurjasti alkuperäisestä ja sitten, jos ottaa huomioon vielä sen, että Stephanie olisi vieraillut plastiikkakirurgilla... Tulee jotenkin surullinen olo tytön puolesta. Ja vielä se, että Stephanie näyttää oikeasti Heidin kloonilta – eihän kukaan halua olla toisen klooni, yksilöllinen kauneus on tärkeintä.

Kaikki kuvat: http://theskinnywebsite.com/site/

(Argh vähän mulla menee hermot bloggeriin! oon säätänyt tään tekstin kaa vaikka kuinka kauan ja blogger jotenkin koko ajan itsestään vaihtaa ja muuttaa tuota tekstin kokoa - pahoittelut siis tuosta tekstin ulkoasusta)

Minne aikaa katoaa?

Heissan taas

Siis saanko protestoida heti alkuunsa? Miten syyskuu meni näin nopeasti? Vastahan se alkoi ja nyt mennään jo kovaa vauhtia lokakuuta. Minulla alkoi taas koulu (sanoinkohan tästä jo edellisessä postauksessa? No jaa kertaus on opintojen äiti) ja jonkinmoinen motivaatiopula on vaivannut koulua kohtaan, joka on vaikuttanut myös muihin asioihin. Äsken olin ahkera ja tein moooonta tuntia yhtä koulujuttua (että ei tarvitsisi syyslomalla tehdä koulujuttuja niin paljon), mutta se jäi ärsyttävästi kesken edelleen. Mutta päätin "luovuttaa", kun rupeaa jo väsymys iskemään.

Aika hiljaista on ollut ostosrintamalla (opiskelijalle tämä on hyvä asia, vaatteiden ja muodin rakastajalle surullinen asia) ja olen tehnyt vain pakollisia ostoksia. Ostin aivan ihanan villakangastakin ja saappat, joita molempia olen etsinyt jo kaaaauan!


Olen isojen ostosten tekijänä aika mahdoton. No okei saatan olla mahdoton joskus pienienkin ostosten kanssa - myönnetään. Esimerkiksi olin etsinyt halpaa jumppapalloa varmaan vuoden päivät (hih ei toki tainnut ollut maailman tehokkainta etsintää, mutta etsintää kuitenkin) ja nyt siis viimeviikolla bongasin pallon+pumpun alle kympillä ja hain sen kotiin! Sitten olen etsinyt itselleni uutta ulkoilutakkia (veden- ja tuulenpitävää), joka olisi sekä hyvännäköinen että myös suhteellisen edullinen ja olen pyörinyt urheilukaupoissa moooonet kerrat, mutta mikään ei ole napannut kunnolla. Onko kukaan muu samanlainen vatvoja ostosten suhteen kuin minä? Haaveilen siitä päivästä, kun voin vain kävellä kauppaan, ja ostaa sen mitä haluan miettimättä sitä paljon se maksaa.